Ajatuksia viestinnän tutkimuksesta

Posted by Mediavuo on 4, Jou, 2009 in Kielioppi, Mediakulttuuri, Viestintä | 0 comments

1. Semiiotiikka (ja semantiikka)

Kieli ja ajatukset menevät solmuun, kun oppoudun kielipelien syövereihin. Wikipediassa pääsen ilmaiselle matkalle kun lähden semiotiikan kautta semanttista ja pragmaattista linjaa eteenpäin ja pysähdellen välillä antonymiassa, homonymiassa, hyponymiassa, meronymiassa, polysemiassa ja synonymiassa. Väkisinkin tulee pikkuinen luonnontieteellinen ylkä, että tämä on semmoista kartesiolaista dualismia, jonka peruslähtökohdat ovat jotenkin pielessä. Viestintäteoriat ovat sisäisesti loogisia, mutta intentionaalisesti pielessä. Vielä on liian pitkä matka eksakteihin luonnontieteisiin. Välissä on suuri tuntematon aukko ja sitä paikataan olettamusten honteloilla silloilla. Näin käytän metaforaa vesittääkseni (heh) tieteen alaa, jonka monimutkaisia teorioita en oikeasti ymmärrä. Mutta aukkoisuuden teorioiden ja todellisuuden välillä viestintäteiteilijät näemmä myöntävätkin, olin lukevinani (tulkitsevinani viestin virheellisesti) John Fisken kirjasta Merkkien kieli.

Tuleeko pilkku

Posted by Mediavuo on 2, Elo, 2009 in Kielioppi | 0 comments

Ongelma iänikuinen, pilkun paikka vaikeanlainen.

Äidinkielen opinnoistani on aikaa, ja sen kyllä huomaa, ainakin pilkuttamisesta. Yleensä pilkkuja on liikaa, mutta varsinkin “ja” sana tuottaa vaikeuksia. Itsenäiset lauseet erotetaan pilkulla, vaikka välissä olisikin rinnastuskonjuktio. Mutta jos lauseenjäsen on yhteinen, pilkkua ei käytetä. Tämän pitäisi siis olla selvää pässinlihaa.

Mutta, entä jos kirjoittaja onkin itse se pässi. Olen kehittänyt kokonaan oman kielioppini, samoin kuin matematiikassa käytin itse keksimiäini kaavaimia. En nimittäin ymmärtänyt yhtälöiden toimintaa. Opettaja taas ei osannut kertoa, miksi x saa oikean arvon juuri tällä yhtälöllä, ja en suostunut sitä nielemään. Kehitin ongelmanratkaisuihin erilaisia kaavaimia ja janoja, joilla en valitettavasti päässyt useinkaan tarkoihin tuloksiin, vaan likiarvoihin.

Olin silloin nuori, mutta silti sama ongelma on yhä. Yritysopinnoissa käytimme joitakin kaavoja kirjanpidon tehtävissä, eikä jälleen opettajalla ollut aavistustakaan, kuinka kaavalla itseasiassa sai juuri oikean tuloksen. Hämmentävää oli, että ketään muuta tämä ongelma ei näyttänyt vaivaavan.

Olen matematiikassakin huono, mutta haluaisin silti ymmärtää kaavojen toimintaperiaatteet. Jos niitä kerran opetataan, on myös kerrottava, kuinka kyseiseen tulokseen itseasiassa päästään. Se ei saa olla ihmevekotin, jossa on x sekä y.

Pidämme monia asioista itsestäänselvyytenä. Se on luovuttamista maailman monimuotoisuuden edessä ja matemaattisiin kaavoihin kopsahtamista.

Pilkkusääntöjä kertasimme viimeksi professorin opastuksella , joka on kirjoittanut lukuisia alan kirjoja. Siitä huolimatta hänkään ei aina ollut varma pilkun paikasta.

No, fysiikan lakeja on pakko noudattaa, muut säännöt meidän on vain sovittava yhteisesti.