Merkitykset ovat ajatussisältöjä ja kielen ja todellisuuden suhteita toisiinsa.

Kun ajan yksityisautolla työmatkaa luontoa kuormittaen, saatan nähdä siellä täällä tien varrella metallista rakennettuja muotoja, jotka ovat pinnoitettu kiiltävin alkuainekerroksin. Näistä heijastuvat sähkömagneettisen säteilyn aallonpituudet aivoni näkevät punaisena, keltaisena ja mustana. Värien muodostamat kuviot tulkitsen symboleiksi ja muodot saavat siten merkityksen (ennalta sovitun). Tiedän, etten nyt saa kiihdyttää Renaultia sen 1.2 litraisen bensiinimoottorin turvin yli 80 kilometrin tuntinopeuteen, johon se tietenkin pystyisi leikiten. Mutta mitä kummaa tässä tapahtuu? Eihän tuolla merkillä ole mitään voimaa kaasujalkani suhteen? Se ei ole elävä tai mekaaninen olento, sillä ei ole keinoa, saatika tahtoa säädellä ajonopeuttani. Silti se sen tekee, suurimassa osassa ihmisten aivoja. Maailmankaikkeudella ei ole sellaista ominaisuutta, kuin 80 km/h nopeusrajoitus.

Liikennemerkkien teho perustuu pelisääntöihin, joita nimitetään laeiksi. Lait ovat käyttäytymissääntöjä, jotka on rakennettu yhteiskuntajärjestelmän tueksi. Markkinamies toivoo, että hänen viestintäänsäkin tukisi laki, joka pakottaisi ostamaan. Onneksi tällaista lakia ei ole. Markkinamiehen on siis kehitettävä mahdollisimman tehokas viesti, joka vetoaa tunteisiin tai järkeen, toisinaan molempiin.

Ajattelen, olen siis olemassa

Kielellinen ajattelu ja tulevien asioiden suunnittelu (ennustaminen) erottaa meidät muista eläimistä. Kun katselen huonetta, jossa olen, tiedostan asioita, mutta en välttämättä ajattele niitä kielellisesti. Kaikille näkemilleni asioille ja esineille on niitä merkitsevät sanat varastossa. Emmekö siis voi ajatella asioita, joille meillä ei ole sanoja? Sanat ovat järki ja muu on tunnetta? Kuinka paljon eri kielet ja murteet vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen? Kuinka paljon kulttuurilliset erot johtuvat käytetystä kielestä? Ovatko savolaiset lupsakoita, koska murteemme on tällaista vetelää ja leveää, vai toisin päin? Kun teen loogista päättelyä vaativan tehtävän, esimerkiksi älykkyystestissä, osaisin luultavasti yhdistellä asioita kielestä riippumatta ja sitä käyttämättä. Mutta mistä olen oppinut sen jatkuvuuden, johon testi perustuu?

Äly, tai sen puute, on synnynnäistä. Hallitsemiemme sanojen määrä lisääntyy elämän aikana. Kehittyessämme vauvasta aikuiseksi, opimme kielen ja sen kontekstin. Jos tuo runko on huono, tarttuvat myöhemminkin sanat huonommin. On osattava valita oikeat meemit.

Tieto on kuin palapeli. Historiaa jo tunteva osaa asettaa myös uuden tiedon historiasta oikeaan viitekehykseen. Tietämättömälle uusi tiedon palanen jää irralliseksi, eikä kokonaisuus hahmotu. Tiedosta ei osata eritellä sitä, mikä siinä on tärkeää. Keskustellessa et voi muutamalla sanalla toiselle sisäistää jotain, mitä olet itse opiskellut tai tutkinut jo vuosikaudet. Opiskelun ja etsimisen kautta löydämme asioille yhä lisää merkityksiä, eikä tuntematon ole enää niin tuntematon ja osaamme paremmin ennustaa tulevaisuutta.