Ihmiset luovat kauniita asioita, runoja, maalauksia, musiikkia, kaikenlaista taidetta, joka ei jätä kylmäksi.

Upea maalaus sykähdyttää, runot pohdiskelevat elämän tarkoitusta, ja usein rakkautta.. Radio, tv, kirjat, tietokoneet; ne ovat välineitä erilaisten tarinoiden välittämiseen ja tallentamiseen. Toiset tarinat jäävät elämään, toiset taas katoavat nopeasti. Miksi jotkut tarinat elävät pitkään, jopa vuosituhansia, kun toiset häviävät heti synnyttyään? Mikä on hyvän tarinan salaisuus?

Työpaikan kahvihuoneessa kysellään kuulumisia. Irma kertoo taas lemmikkikoirastaan; joskus ihmiset vaikuttavat olevan aina äänessä, vaikka ei olisi mitään asiaakaan. Sitten puhutaan niistä henkilöistä, jotka eivät juuri nyt ole paikalla. Sitä kutsutaan juoruiluksi ja se on paheksuttavaa, mutta silti kaikki sitä harrastavat. Miksi ihmiset haluavat puhua toisistaan?

Lounastunnilla ravintola on täynnä puheensorinaa, lähimmistä pöydistä voi erottaa jopa yksittäisiä sanoja, mutta se vaatii hiukan pinnistelyä. Radio soittaa taustalla päivän hittejä, pöydällä pahvinpalanen kehottaa maistamaan uutta siideriä, valomainos välkkyy omaa viestiään ikkunan takaa. Näiden viestien tarkoitus on helppo ymmärtää. Ne myyvät jotakin. Mutta tekevätkö kaikki viestit niin?

Työkaveri kertoo hyvän jutun, jota et malta olla jakamatta puolisollesi kotona. Illalla ystäviesi kanssa siemaillen uutta siideriä, nauratte sille samalle tarinalle. Olet tyytyväinen nähdessäsi ystävien nauravan ja juttusi kannustaa myös heitä kertomaan viihdyttäviä tarinoita. Tarinassasi oli koukku, joka sai sinut kopioimaan sen; välittämään edelleen. Kuinkahan kauan se tarina elää ja onko se muuttunut, kun kuulet sen seuraavan kerran?

Miten kirjoittaa markkinointiviesti, joka leviää kuin itsestään?

Mutta nyt minulta loppuivat sanat. Olisiko sinulla tarina kerrottavaksi?

Viestin analogiaa Mediavuon blogissa.